torstai 19. syyskuuta 2013

Nauru ja hymy


Teemalta tuli vähän aikaa sitten dokumentti Naurun biologiaa. Ihmisen naurun ja muun käyttäytymisen voi palauttaa biologiaan, tässä ei ole mitään uutta. Sen sijaan oli jännittävää kuulla, että jopa rotat nauravat, kun niitä kutitetaan. Ihmiskorva ei vain kykene rotan naurua kuulemaan. Lisäksi luonnontieteilijät ovat tehneet kulttuuritieteilijää kiinnostavan havainnon: hymyä pidetään usein naurun esivaiheena, vaikka kyseessä on kaksi aivan eri toimintoa. Tuo hymyn ja naurun kulttuurinen yhdistäminen näkyy kielissäkin. Esimerkiksi saksassa nauru on Lachen ja hymy Lächeln eli pikkunauru. Samoin ranskassa rire ja sourire.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Rehtori Manninen jatkaa kirjanvastaista julistustaan

Jyväskylän yliopiston rehtori Matti Manninen painotti tänään yliopiston avajaispuheessaan kyseenalaistamisen tärkeyttä. Siksi rohkenen kritisoida hänen puheensa muuta sisältöä - jälleen.

Manninen on ottanut agendakseen julistaa kirjatonta tulevaisuutta niin kirjaston juhlissa kuin yliopiston avajaisissakin. Kirjaston juhlissa tällainen puhe edusti heikkoa tilannetajua. Nyt oman instituutionsa juhlissa rehtori voi toki mollata toisten elämäntyötä mielin määrin, mutta varomattomuus ei ole kenellekään eduksi. Niin kuin Manninen totesi, myös omat uskomukset on osattava altistaa kyseenalaisiksi. 

Manninen esitti ilmeisen tosissaan, että nyt rakennattaviin uusiin yliopiston tiloihin ei ole syytä tuoda kirjahyllyjä, sillä tulevaisuudessa sellaisia ei tarvita. Samaten herra rehtorin mielestä mitään toimistotarvikkeita ei tulevaisuudessa tarvita, sillä kaikki kulkee mukana läppäreillä tai padeilla. Tällaiset väitteet edustavat melkoisen ylimielistä hybristä. Ei edes yliopiston rehtori voi tietää tulevaa. Ehkä kirjahyllyt vielä palaavat arvoonsa.

On ikävä kerta toisensa jälkeen kritisoida rehtoria tästä samasta asiasta, mutta aivan yhtä ikävää on kerta toisensa jälkeen kuulla tästä samasta rehtorin suosikkiaiheesta. Minulla ei ole mitään sähkökirjoja vastaan, mutta edellyttäisin samanlaista suvaitsevaista myötämielisyyttä myös toisinpäin. Miksi sähkökirjan pitäisi syödä paperinen kirja, kun ne kummatkin voivat elää rinta rinnan?