tiistai 15. marraskuuta 2011

Polttiko historiallisen tilan Jyväskylä?

Toivoin Keskisuomalaisessa 20.10. Jyväskylään keskustelua rakennuksista. Polemiikkia syntyi heti. Arkkitehti Arto Sipinen vastusti piirtämiensä rakennusten hävittämistä, keskussairaalavaihtoehdot tuotiin julkisuuteen, valtiontalosta kiisteltiin kerrankin kunnolla ja niin edelleen.

Voiko myös Nisulan tilan polttoa pitää keskustelunavauksena ja kannanottona – tai reaktiona jyväskyläläisiin rakennusasenteisiin?

Jyväskylä on määrätietoisesti tuhonnut omaa rakennuskantaansa ja kulttuuriperintöään. Jos rakennuksia ei ole suoranaisesti purettu, on niiden ympäristö tärvelty; tästä hyvä esimerkki on karsea parkkihalli Nikolainkulman taustalla. Nyt poliitikot suunnittelevat Jyväskylän Lyseon arvokiinteistön heitteille jättöä ja rapistuttamista. Lyseosta ei näet muuksi ole kuin kouluksi.

Voiko täällä tahonvihaajien kaupungissa edes yllättyä Nisulan tilan tuhopoltosta? Kaupunki – ja nyt yksi sen kuntayhtymistä – on itse asenteillaan ruokkinut sabotaasiin johtavia suhtautumistapoja. Hurjempi voisi jopa väittää, että kaupunki on tilannut tuhopolton päästääkseen rakentamaan Nisulaankin uusia ihmisistä vieraannutettuja innovaatiokeskuksia ja tornitaloja.

Alati muuttuvassa maailmassa ihmisellä on tarve kokea edes jotain pysyväksi. Tässä on rakennussuojelun pohja, ei arkkitehtien nimekkyydessä. Rakennuksista välittäminen on ihmisistä välittämistä. Siksi Jyväskylänkin on vihdoin ja viimein kunnostauduttava ymmärtämään niin rakennuksia kuin ihmisiäkin.