lauantai 19. kesäkuuta 2010

Kokoomus: prinsessahäät Suomeenkin!

Tänäkin päivänä monet ihmiset purjehtivat avioliiton auvoiseen satamaan. Kuitenkin vain harvat sormuksen vaihtajat saavat osakseen sellaista huomiota kuin eräs ruotsalaispari: prinsessa Victoria ja hänen maallikkorakkaansa Daniel.

Kaksi ihmistä menee naimisiin ja muusta ei puhutakaan. Vähät Meksikonlahden öljykatastrofista tai maailman nälänhädästä - nyt on ilon päivä! Alla borde sjunga och bli roliga. Suomessakin ruotsalaisvitsit on hetkeksi unohdettu, kun kansa kokoontuu televisioidensa ääreen kuninkaallisia häitä seuraamaan. Eihän omassa itsenäisyyspäivän vastaanotossa ole tarpeeksi ihasteltavaa. Sitä paitsi Suomi oli joskus osa Ruotsia; on tavallaan historiallinen velvoitteemme olla kiinnostunut entisen emämaan siniverisistä.

Myös osa kokoomusväestä on prinsessahäistä hullaantunut. Puolueen nuorisosiipihän halusi viime viikon puoluepäivillään Suomesta monarkiaa, aivan kuten kokoomus halusi perustamiskokouksessaan 9.12.1918. Tuolloisen hallitusmuotokiistan voittivat kuitenkin
tasavaltalaiset, toisin sanoen demarit. Nyt oli aika näyttää noille kommunisteille, julistivat Joensuun Opiskelevat Porvarit. Pressa hirteen ja kunkku tilalle!

Valitettavasti nuorporvareiden ehdotus ei mennyt tällä kertaa läpi edes puolueen omassa kokouksessa. Hesari uutisoi kokoomuksen suorastaan "tyrmänneen Suomen muuttamisen kuningaskunnaksi". Itse en noin jyrkkää ilmaisua käyttäisi. Olihan kokoomusväestä yli kuudesosa, lähes 17 % hienon aatteen kannalla. Sitä paitsi tuossa nykyisessä nuorisovähemmistössä on kokoomuksen tulevaisuus. Ei ole pitkää aikaa siihen, että ministerimme ovat monarkistisia, eikä siitä siihen, että meilläkin on prinsessahäät!

...ellei sitten kokoomusta jätetä äänestämättä.


tiistai 15. kesäkuuta 2010

WSOY ei voi lukijoitaan erottaa

WSOY ei enää julkaise Sofi Oksasen kirjoja. Syyksi kustantamo ilmoittaa "molemminpuolisen luottamuksen ja kunnioituksen puutteen", siis toisin sanoen Oksasen kustantamoonsa kohdistaman kritiikin.

Haloo, WSOY? Kuvitteletteko ihan tosissanne, että joku kirjailijoistanne oikeasti arvostaisi nidemyllyänne? Tulisiko teitä ylistää kaunopuhein ja sulosäkein, vaikka ette kuuntele, viette kaikki rahat ja alistatte markkinavoimien teollisuustyöläiseksi?

Kriittisen Oksasen saatoitte erottaa, mutta entäs hänen lukijansa? Tuliko mieleen, että teidän lapsellinen diktaattoritekonne demonisoi kustantamoanne paljon enemmän kuin muutoinkin salailemattoman kirjailijanne satunnaiset puheenpoikaset? Eikö kansan vastustus pelottanut?

Fuck you, WSOY. Vedä käteen. Tätä saatte kuulla meiltä tavallisilta asiakkailtanne - tai pikemminkin boikotoijiltanne.


perjantai 4. kesäkuuta 2010

Pitsinnypläyksestä oma oppiaine

Suomen puolustusvoimien komentaja Ari Puheloinen haluaa kouluihin uuden oppiaineen: turvallisuuspolitiikan. Samanaikaisesti kouluun on toivottu omiksi oppiaineikseen tanssia, draamaa ja etiikkaa - ja tahtoopa jokaisen oppiaineen opettajajärjestö omalle aineelleen lisää tunteja.

Koska lapset näillä näkymin joutuvat olemaan koulussa muutoinkin vuorokauden ympäri, voinen itsekin ehdottaa muutamaa uutta oppiainetta: a) pitsinnypläys b) hevosten historia c) diakroninen kielitiede.

Vakavoituakseni minun on hieman kyseenalaistettava führer Puheloisen ehdotusta. Ensinnäkin on kiinnitettävä huomiota termin turvallisuuspolitiikka valheellisuuteen. Miksi militarismi ja sotakoneistot pitää verhota turvallisuus-sanan taakse? Eikö oikeampi ja suorempi nimitys Puheloisen oppiaineelle olisi sotaoppi?

Toisekseen on huomioitava oppiaineen todellinen luonne. Ei turvallisuuspolitiikka oppiaineena "kohentaisi kansalaisten mahdollisuuksia ymmärtää maailmanpolitiikan tapahtumia", kuten Keskisuomalaisen pääkirjoitus luulee. Oppiaine olisi varmasti vain propagandistista manipulaatiota. Tunneilla katsottaisiin samoja "Tee työtä, jolla on tarkoitus" -filmejä kuin kutsunnoissakin. Niihin kaikki miespuoliset päätyvät joka tapauksessa, mutta Puheloinen on ilmeisesti ymmärtänyt, että nuoria peruskoululaisia on vielä helpompi aivopestä kuin aikuisuuden kynnyksellä olevia täysi-ikäisiä.

On vaikea kuvitella, että komentaja Puheloisen aloitteesta järjestetyillä oppitunneilla käsiteltäisiin väkivallattoman konfliktinratkaisun muotoja tai diplomatian perusteita, varsinaisen turvallisuuden oikeita peruspilareita. Tunneilla kysyttäisiin: "Mitä teet, kun ryssä hyökkää?" eikä "Mitä teet, ettei ryssä hyökkäisi?" Tunneilla vaalittaisiin maanpuolustushenkeä, järjestettäisiin veteraanikeräys ja mentäisiin joukolla katselemaan Mannerheimin ratsastajapatsasta.

Jos Puheloinen epäilyksistäni huolimatta haluaa kouluun myös ja ennen kaikkea väkivallattoman turvallisuuden rakentamisen opetusta, olen valmis myötäilemään hänen ehdotustaan. Olisi hienoa, että koululaiset saisivat tutustua ulkopolitiikkaan ja miettiä erilaisia ratkaisuja vaikkapa Lähi-idän eri ongelmiin. Suomen vaihtoehtohistorian luominenkin voisi olla kiinnostavaa, kunhan muistettaisiin jossittelun olevan aina vain kuvitteellista.

Omaksi oppiaineekseen en kuitenkaan turvallisuuspolitiikkaa eristäisi. Sen pitäisi näkyä paremmin kaikessa historian ja yhteiskuntaopin opetuksessa. Historiassa pitäisi esimerkiksi käsitellä niitä historian hetkiä, jolloin konfliktit on ratkaistu tai ehkäisty väkivallattomasti. Kuinka moni suomalainen tietää vaikkapa Norjan väkivallattomasta itsenäistymisestä?